Suokaa anteeksi, on taas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Nyt tulee päivitystä tilanteeseen. Pojan tietokone on vallannut minun tietokonenurkkaukseni, ja koska Poika käyttää minun näyttöäni omalla koneellaan, minun koneraukkani on saanut väistää aktiivisemman netissä roikkujan tieltä. En tunne oloani luontevaksi Pojan koneen ääressä, sillä näppäimistössä ja hiiressä on erilainen tuntuma ja nettiselainkin on eri kuin minulla. Sen vuoksi olenkin viime aikoina pysytellyt pois koneen äärestä. Pala minun reviiriäni on siirtynyt Pojan hallintaan enkä pidä tilanteen aiheuttamasta fiiliksestä. Kenties tuohon reviirinmenetykseen liittyen minua välillä ahdistaa, kun Poika haluaa olla koko ajan ihollani, halimassa selän takaa keittiössä ja pyörimässä tielläni, kun yritän esim. tehdä kotitöitä.

Meillä on juuri tällä hetkellä meneillään mykkäkoulu, jota on kestänyt eilisillasta saakka. Riidan aiheena on Pojan muutto, jota Poika tuntuu haluavan pitkittää loputtomiin. Yritin kertoa eilen Pojalle tunteistani ja sanoin, että Pojan käytöksestä saa minun näkökulmastani sellaisen vaikutelman, kuin Poika ei edes haluaisi muuttaa tänne; kuin koko ajatus muutosta olisi hänelle vastenmielinen. Hän ei reagoinut sanomisiini millään tavalla, hän vain teki minunkin puolestani päätöksen olla lähtemättä pakkaus- ja siivoustouhuihin entiseen kämppäänsä - vaikka sitä oltiin aiemmin suunniteltu yhdessä.

Tällä hetkellä minua vituttaa ihan suunnattomasti ja tekisi mieleni heittää ainakin Pojan tietokone ikkunasta pihalle - sehän on korvannut minut jo viihdyttävyydellä ainakin Pojan ajankäytöstä päätellen. Minua ärsyttää se, ettei Poika tajua loukkaavansa minua - tai jos tajuaa, ei tee mitään parantaakseen asianlaitaa. Ajattelin sanoa Pojalle, että hänen koneensa käynnistetään seuraavan kerran vasta sitten, kun hänen isompi tietokonepöytänsä sekä oma näyttönsä ovat täällä - jospa se saisi aikaiseksi vipinää Pojan kinttuihin muuttoa ajatellen.

Minä en halua olla jokaikisessä riidassa se aikuinen, joka tulee puhumaan asiat selviksi ja hieromaan sovintoa. Pitää miehessä olla sen verran potkua, että uskaltaa tunnustaa tehneensä väärin ja loukanneensa. En vain voi ymmärtää, miten Poika voi olla tekemättä mitään riidan selvittämiseksi, vaan torkkuu tyytyväisenä sängyssä tai katsoo telkkaria - minulla taas oli eilen vaikeuksia saada unta pahan mielen takia. Jos tämä tilanne jatkuu vielä kauan, voi olla että alan hyppiä seinille - hermoni eivät kestä loputtomiin.

Wish me luck, toivotaan, että päästään puhumaan asioista ennen kuin ne menevät liian monimutkaisiksi. Niin ja anteeksi vuodatus.