Minulla on taipumusta stressata liikaa tehdessäni asioita. Niin kävi myös näiden synttäreiden kanssa. Halusin pitää vierasmäärän pienenä, jotta bileet eivät tulisi niin kalliiksi ja ettei niiden valmisteluun kuluisi niin paljon energiaa. Stressaaminen vei minulta ilon juhlimisesta. Olin koko illan huolissani siitä, viihtyvätkö vieraat, enkä muistanut itse pitää tarpeeksi hauskaa. Osittain odotin illan päättymistä, sillä minulla oli jo ikävä Pojan kainaloon omaan sänkyyn. Yhteisestä päätöksestä jäimme kotiin muiden jatkaessa iltaa baarissa. Tuttavapiiriin on näemmä muodostumassa uusi, mielenkiintoinen pariskunta. Sivutuotteena on valitettavasti yhden avoliiton rikkoutuminen.

Poika osti minulle Carcassonne-pelin synttärilahjaksi. Rohkea veto Pojalta, sillä hän tiesi, etten ollut pitänyt pelistä kovin paljon kokeiltuani sitä kerran aiemmin. Pelailimme peliä lauantaina ja totesin tykkääväni pelistä. Ainoa asia, mikä haittasi pelaamista, oli se, että olin huonompi kuin Poika ja hävisin kaikki neljä peliä. Sain taas kerran todeta olevani tolkuttoman huono häviäjä. Viimeisen pelin jälkeen poistuin pöydästä kyyneliä pidätellen ja tunsin epäonnistuneeni jollain tavalla. Poika tuli lohduttamaan minua ja kehotti kertomaan huoleni hänelle. Hän oli oma ihana itsensä ja sanoi, että voi neuvoa minua enemmän seuraavalla pelikerralla, jotta minäkin voisin välillä voittaa. Sain taas kerran todeta Pojan olevan uskomattoman ihana, ajattelevainen ja epäitsekäs ihminen. Minua alkaa pikkuhiljaa mietityttää, olenko ansainnut noin ihanaa poikaystävää. Nautin olostani hänen kanssaan ja huomasin eilen, etten ole ajatellut tavaroiden jakamista eron varalta, kuten aiemmissa suhteissa. Taidan olla vihdoin todella vakiintuneessa parisuhteessa.

Meille sattui hauska juttu, kun olimme menossa tankkaamaan Hummeriin - tai siis nykyiseltä nimeltään Arskaan - lisää bensaa: auto sammui liikennevaloihin keskellä lauantai-iltapäivän ostosruuhkaa. Bensa loppui traagisesti sata metriä ennen huoltoasemaa. Note to self - tankkaa ajoissa, sillä bensavalo ei toimi. Kumpikaan ei menettänyt hermojaan, vaan Poika hyppäsi tyynesti ulos autosta työntämään Arskaa ja minä menin kuskin paikalle ohjaamaan Arskan lähimmälle huoltoasemalle, joka ei onneksi ollut kaukana. Poika manasi suomalaiset kanssa-autoilijat, joilta on ihan turha odottaa apua tuollaisessa tilanteessa.  Ainoa kiitos kuuluu keski-ikäiselle naiselle, joka tuli auttamaan työntämisessä päästyämme jo melkein perille. Pojan kokemuksen mukaan keski-ikäiset naiset ovat lähes ainoita, joilta voi odottaa apua liikenteen ongelmatilanteissa. Luojan kiitos Poika oli mukana, kun bensa loppui. Jos olisin ollut yksinäni liikenteessä, olisin varmasti joutunut pahemman kerran paniikkiin.

Poika joutui takaisin armeijaan jo lauantai-iltana, sillä alokkailla on tänään sunnuntaina alkanut jokin leiri. Odotan innolla ensi perjantaita, sillä olen menossa katsomaan Pojan sotilasvalaa. Silloin appi- ja anoppikokelaat tapaavat ensi kertaa toisensa. Elämme jännittäviä aikoja.