Torstaina olisi tarkoitus mennä muuttoavuksi eräälle miespuoliselle ystävälle, joka on myös exä B:n kaveri. Exä B tulee tietysti myös kantoavuksi. Lauantaina olisi sitten vuorossa kaverin tuparit, johon minä menen todennäköisesti Pojan kanssa ja exä B tulee uuden tyttöystävänsä kanssa. Minulla on nyt vaikeuksia kohdata exä B ensimmäistä kertaa kunnolla eromme jälkeen. En tiedä, miten häneen pitäisi suhtautua. Tavoitteena on tietysti näyttää hyvältä hänen silmissään, että hän tietäisi, mitä on menettänyt, mutta muuten kaikki onkin pelkkää sumua. Olisi hyvä, jos voisimme olla kaverihenkisiä ja luontevia. Tiedossa voi olla vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä, *huokaus*.

Mielen perukoilla pyörii sellainen huolestuttava seikka, että entäpä jos exä herättääkin minussa kiellettyjä tunteita. Vaikka minulla onkin sellainen olo, että olen päässyt hänestä yli ja olen onnellinen Pojan kanssa, mitä jos "vanhojen hyvien aikojen" muistot heräävät henkiin ja saavat minut valtaansa? Täytyy myös ajatella sitä, miten käyttäydyn Pojan kanssa exän seurassa. En halua näyttää yliampuvan rakastuneelta, koska se näyttäisi exän silmissä ihan varmasti typerältä ja epäaidolta esitykseltä. Tulee heti mieleen leffoista tuttu tilanne, jossa uusien kumppanien esittelystä muotoutuu inhottavaa ja epäaitoa nuoleskelua ja teennäistä lässytystä. Minunhan ei tarvitsisi huolehtia siitä, mitä exä minusta nykyisellään ajattelee, mutta jostain syystä kiinnitän siihen vielä huomiota. En halua tahallani loukata exän tunteita, jos voin siihen omalla käytökselläni vaikuttaa. Olen kyllä kiinnostunut näkemään, millaisen ihmisen kanssa exä nykyisin seurustelee. Sitä tyttöä ei käy kateeksi, päin vastoin hänelle täytyy nostaa hattua sen vuoksi, että hän on se maaginen henkilö, joka osaa olla exä B:n kanssa onnellinen. Toivon heille pitkää yhteistä tulevaisuutta, mutta pelkään pahinta.

Minä olen ylipäätään huono kohtaamaan vanhoja tuttavuuksia, esim. yläastekavereiden kohtaaminen on vaivaannuttavaa, jos toinen osapuoli ei suoraan tunnista minua. Silloin en kehtaa moikata, koska mietin, että kaveri varmaan jättää moikkaamatta joko A) tahallaan, jolloin minulla ei ole mitään hyvää syytä mennä juttelemaan tai B) ei tunnista minua, jolloin en jaksa alkaa selittelemään, kuka olen ja kokea sen jälkeen tulevaa vaivaannuttavaa hiljaisuutta, kun kumpikaan ei enää keksi mitään sanottavaa.

Tästäpä tuli sekava vuodatus näin maanantai-illan kunniaksi. Pojan loma-TJ 4 \o/