- ja hyvä niin. Tapasin siis exä B:n kahteen otteeseen viime viikolla. Ensimmäinen kerta ei sujunut kovin hyvin, moikkasimme vain toisiamme viileästi ja sen jälkeen minä karkasin pois paikalta jättäen pojat jatkamaan muuttoa. Lauantainen tapaaminen yhteisen tuttumme tupareissa sujui sen sijaan hyvin, vaikka jännitinkin sitä etukäteen ja jauhoin asiasta Pojalle ehkä liikaakin. Poika-raukka joutuu välillä kestämään kaikenlaista kanssani : )

Kirjoitin edellisessä jutussani kielletyistä tunteista exää kohtaan. Onnekseni niitä ei ilmaantunut, "viisari ei värähtänytkään" siihen suuntaan. Bileet olivat hyvä tilaisuus tavata exä B "normaaleissa merkeissä" ja havaita päässeensä jutun yli. Tietysti positiivista oli myös tavata exä B:n uusi tyttöystävä ja havaita, ettei hän ole ainakaan ulkonäöllisesti minua kummoisempi tapaus. Sehän on se kuuluisa klisee exän kohtaamisesssa, siinä vaiheessa kilpaillaan siitä, kumpi on vaihtanut parempaan :D
Poika joi itsensä tukevaan humalaan ja meni hallitusti nukkumaan mahalleen x-asentoon tupareiden isännän sängyn viereen lattialle. Sieltäpä minä hänet herättelin ja menimme eri teitä kotiin. Löysin Pojan aamulla pikkusohvalta sikiöasennosta nukkumassa. Voi pientä kultamussukkaa.

Kummallista, kuinka elämä on asettunut tiettyihin sykleihin Pojan lomien mukaan. Pojan ollessa lomilla vain joka toinen viikonloppu olen huomannut, että ikävöinti ja turhautuminen saavuttaa huippunsa viimeistään toisen viikon maanantaina, jolloin olen jo lähes vakuuttunut siitä, ettei seuraava viikonloppu koskaan tule, koska aika tuntuu matelevan niin hitaasti. Siihen mennessä Poika on myös viettänyt intissä sen verran paljon aikaa ilman ulkoista sivistystä, että puhelinkeskustelut alkavat tökkiä. Jospa tätä tilannetta nyt jaksaisi toukokuun loppuun, sen jälkeen muutan työn perässä lähemmäs poikaa. Kesällä välissämme on vain n. 50 km, jipii!