Olimme lauantaina Pojan kanssa häävieraina, kun Pojan kaveri meni naimisiin. Noista häistä sai mukavasti ideoita omiin tuleviin häihin (ei, kukaan ei ole kosinut ketään eikä mitään päiviä ole päätetty). Pitäähän joka naisella olla jonkinlainen idea unelmahäistään.

Olen aina luullut haluavani kirkkohäät juhlallisen ympäristön takia. Nyt minua kuitenkin alkoi ahdistaa kaikki se kirkollinen pakkopulla, joka kuuluu sivutuotteena vihkitilaisuuteen. Arvostaisin paljon enemmän vihkijää, joka puhuisi syvällä elämänkokemuksen rintaäänellä rakkaudesta ja elämän jakamisesta - ja parhaassa tapauksessa tuntisi meidät vihittävät jo entuudestaan. Vihkipaikkana voisi kirkon sijaan olla kaunis merenranta jossain kaukana täältä. Voin kuvitella, kuinka ihanaa olisi astella avioon kuumassa hiekassa paljain varpain. Pakostakin häistä tulisi aika pienet, koska emme pystyisi rahoittamaan vieraiden matkoja ja majoitusta. Yksi vaihtoehto olisi tietysti esittää kutsu tarpeeksi ajoissa muutamaa vuotta aiemmin :D, että tulevat vieraat ehtisivät kerätä tarpeeksi rahaa vihkimatkaa varten. Häiden jälkeen voisikin jäädä lomailemaan muutamaksi päiväksi sinne turkoosin meren ja kuuman hiekan ääreen, ei tarvitsisi erikseen lähteä häämatkalle.

En ole koskaan ollut hyvä suunnittelemaan ja järjestämään minkäänlaisia tapahtumia, joten apunani täytyisi olla joko ihan yliluonnollisen tehokas kaaso tai ehkä jopa hääsuunnittelija. Jos häät järjestetään toisella puolen maailmaa, olisi kätevää, jos suunnittelija olisi paikallisia asukkaita.

Nyt pitääkin alkaa etsiä täydellistä ympäristöä unelmahäille - kaiken varalta. En aio jäädä vanhaksi piiaksi.