Viime viikot ovat olleet rankkoja opiskelun suhteen. Välillä on sellainen olo, ettei enää halua mennä takaisin kouluun seuraavana aamuna. Tiedän, että tämä on se viimeinen rutistus ennen valmistumista ja kaikki muutkin minua ennen ovat tästä kaikesta selvinneet. Olen myös vakuuttunut siitä, että opiskeluumme kuuluu kestää tietty määrä opettajien vittuilua (se on varmaan kirjoitettu pienellä präntillä opetussuunnitelmaamme). Se ei vain aina jaksa lohduttaa, kun miettii niitä kaikkia tulevia koettelemuksia, joita vielä on edessä. Naissukupuoleni takia minulla on taipumusta stressata kouluun liittyvistä asioista enemmän kuin miepuolisilla koulukavereillani. Juttelin tänään aiheesta erään pojan kanssa ja hän vain totesi lakonisesti, että se poikien stressittömyys näkyy sitten myös huonompina tenttiarvosanoina : )

Onneksi huomenissa pääsee hetkeksi pois koululta, kun lähdemme koulukavereideni kanssa (kylläkin kouluun liittyvään tapahtumaan) toiselle paikkakunnalle. Ehtiihän siinä hieman rentoutuakin, etenkin kun olemme luksustyyliin hotellissa yötä. En ole vielä edes pakannut ja kyyti lähtee huomenna aamulla puoli kuudelta. Koti näyttää siltä, kuin täällä olisi käynyt pieni hurrikaani pyörähtämässä ja sotkemassa paikkoja. En vain saa itsestäni irti niin paljoa, että jaksaisin laittaa koko kämpän kerralla kuntoon.

Pojan TJ-laskuri näyttää tänään lukua 51 ja minun syksyn tenttilaskurissani on vielä kaksi isoa (!) tenttiä jäljellä. Kaikki kolme tähänastista tenttiä läpi \o/. Kerrankin toivon, että olisi jo joulu (vaikka en itse juhlasta välitäkään), saisi jo levähtää ja elämä palautuisi normaaliksi, kun Pojan armeijakin olisi jo lähes ohi...