Tilannekatsaus: toissayönä säätöpoika oli luonani yötä (jep, nyt Se on tapahtunut), tänään taas heräsin exä A:n vierestä (erosta aikaa puolitoista vuotta). Elämäni on kummallista, en olisi vuosi sitten uskonut päätyväni tällaiseen tilanteeseen. Nyt on vähän sellainen olo, että voisi vaihtaa kuvioita pikkuhiljaa, muuten voi alkaa ahdistaa. Eilisellä keikalla olivat molemmat exäni, tuoreempaa (exä B:tä) en onneksi itse nähnyt. Säätöpoika pysytteli poissa, mikä oli ehkä ihan hyvä. Hän olisi halunnut luokseni yöksi, mutta tyttöjen iltaan vedoten sain selitettyä, että ei tänään. Oli sen takia ehkä moraalisesti väärin päätyä samaan sänkyyn (nukkumaan) exän kanssa, säätöpoikahan "teki varauksen" yöpaikasta ensin. Onneksi vältyttiin pahemmalta morkkikselta. Tilanne mietityttää sen puoleen, että exän kanssa oli tosi helppo olla, sai olla oma itsensä eikä tarvinnut jännittää. Säätöpojan kanssa on välillä vaivaannuttavaa, pitkiä hiljaisuuksia ja tukalia tilanteita. Onkohan exä A sittenkään ihan väärä minulle, kyllä kai lähes seitsemän vuoden historia kertoo siitä, että sovittiin aika hyvin yhteen? Juttu loppui osittain siksi, että exällä oli masennus (mitä emme silloin tienneet), joka vei häneltä motivaation ihmissuhteiden osalta.

Tänään olisi eräs tapahtuma, johon tulevat sekä exä B että säätöpoika, saa nähdä päädynkö tällä kertaa yksiin säätöpojan kanssa. Exä B:n kanssa välit ovat hämmentävät, en osaa vielä suhtautua häneen, koska erosta on kulunut niin vähän aikaa. Nyt olisi korkea aika tehdä päätöksiä säätöpojan suhteen, tiedän jo sen verran että vakavampaa juttua siitä ei millään saa kehitettyä. Poika on kuin koiranpentu: tosi söpö ja paijattava, mutta vaatii minulta jatkuvaa vastuunottoa ja kontrollia tilanteesta. Pitemmän päälle tosi rasittavaa.