Olen 24-vuotias opiskelijatyttö, joka on juuri eronnut poikaystävästään ja opettelee elämään itsenäistä elämää. Takana on kaksi vakavaa ihmissuhdetta, joista ensimmäinen kesti lähes seitsemän vuotta ja toinen puolitoista vuotta. Hyppäsin oikeastaan suoraan suhteesta toiseen, enkä ole koskaan elänyt itsenäistä elämää. Nyt tavoitteenani onkin pysyä sinkkuna jonkin aikaa ja tutustua itseeni, sekä kartuttaa sosiaalisia taitoja viettämällä aikaa erilaisten ihmisten seurassa.

Pahinta tässä tilanteessa on se, että olen riippuvainen fyysisestä ja henkisestä läheisyydestä, jota parisuhteesta saa. Minun on vaikea saada unta iltaisin, kun ei ole ketään, kenen kainaloon käpertyä nukkumaan. Minulla on ihan liikaa aikaa, koska en voi jakaa sitä kenenkään kanssa. Tuntuu, etten uskalla tukeutua ystäviini tarpeeksi. Olen vuodattanut heille jo niin paljon parisuhdeongelmistani, että minua hävettää vaivata heitä esim. pyytämällä seuraa.

Minä en tunne itseäni kunnolla, enkä ole kovin itsevarma. En osaa ajatella, että minulla olisi mitään arvokasta annettavaa ihmisille. Tämä voi johtua osittain viimeisimmästä parisuhteestani, jossa en saanut koskaan olla oma itseni, vaan minun piti olla korostamatta liikaa ulkonäköäni ja yrittää kannustaa miestä, joka kärsi huonosta itsetunnosta. Minä olen luonteeltani ehkä hieman sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen, mutta pidän ihmisistä ja haluan viettää aikaa heidän kanssaan. Kuljen usein pää kumarassa ja väistelen ihmisten katseita, koska minua pelottaa katsoa heitä silmiin. Tämä koskee erityisesti vastakkaisen sukupuolen edustajia, heitä on erityisen vaikea katsoa, koska tuntuu, että he näkevät heti lävitseni.

Tämän hetken tavoitteita minulla on miesten suhteen kaksi. Ensinnäkin haluan pysyä erossa viimeisimmästä poikaystävästäni, koska koen, että yhdessäolomme aiheuttaa kummallekin enemmän tuskaa kuin iloa. Toiseksi haluan luoda jonkinnäköisen suhteen edelliseen exääni (jonka kanssa olin lähes seitsemän vuotta), koska edellisen suhteen aikana minulla ei ollut mahdollisuutta pitää häneen yhteyttä millään tasolla. En vielä tiedä, mitä haluan hänestä, aika näyttää. Vanha suola saattaa vähän janottaa, mutta en halua pilata orastavaa ystävyyttä sortumalla uuteen suhteeseen hänen kanssaan. Ideaalitilanteessa hän voisi olla minulle se tuki ja turva, jota tällä hetkellä kaipaan, kainalo johon voisin käpertyä ilman paineita ja vaatimuksia. En ole tavannut häntä sen jälkeen kun muutin yhteen viimeisimmän poikaystäväni kanssa. Nyt minua ehkä haluttaisi kutsua hänet kylään, hänhän asuu melkein naapurissa...