Sinkkuilun kirjoittamattomat säännöt ovat ankaria. Ei saisi ihastua eikä osoittaa olevansa riippuvainen kenestäkään. Pitäisi olla itsevarma ja trendikäs, kuten naiset Sinkkuelämää-sarjassa. Minulla on vaikeuksia pärjätä tässä pelien maailmassa, koska en tiedä, milloin on oikea aika lähestyä vastapuolta ja missä tapauksessa saa heti otsaansa epätoivoisen ihmisen leiman. Kaipa tuotakin harjoittelemalla oppii, eniten askarruttavat ehkä kuitenkin omat tuntemukset. Haluan pitää miehet tietyn välimatkan päässä, muuten heidän on aivan liian helppo hallita ja satuttaa minua.

                                                                                              ---

Exä A (joka asuu lähistöllä), ottaa päivittäin yhteyttä mesen kautta ja jatkaa edelleen vihjailua. Olisi niin helppoa kutsua hänet tänne ja päästä tästä mieltäni vaivaavasta yksinäisyydestä edes hetkeksi eroon. En tee sitä koska tiedän, että siitä tulisi helposti paska olo ja morkkis molemmille. Mitä taas tulee säätöpoikaan, juttelin hänen kanssaan mesessä eilen (hän otti yhteyttä). Annoin hänelle vähän palautetta hänen aloitekyvyttömyydestään ja siitä, ettei hän anna itsestään paljoakaan matskua, jonka avulla tutustua häneen. Saatoin olla vähän jyrkkä sanoissani, enkä tiedä, olenko loukannut häntä. Se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Tekisi ehkä mieli jutella hänen kanssaan, siinä on vain se vaara, että hän saa taas turhaa toivoa tilanteesta. Alan pikkuhiljaa herätä sinkkuelämän raadollisuuteen. Se ei ole mukava herätys.