Onpa outo olo. Tyyppi, joka oli tuli keskiviikon bileistä luokseni, päätyi taas viime yönä viereeni - nukkumaan. Tunnen itseni syöjättäreksi, joka yrittää vampata mahdotonta saalista itselleen. Tyyppi on ihan selvästi ihastunut ja haluaisi varmasti puuhailla kaikenlaista kanssani, mutta hän ei vaan ujoudeltaan kykene. Minua säälittää ja toisaalta tunnen sympatiaa häntä kohtaan. Minusta tuntuu, että ainoa vaihtoehto on lopettaa juttu, ennen kuin se käy hänen puoleltaan liian vakavaksi, en halua satuttaa kivaa poikaa. Nyt täytyy vain keksiä oikeat sanat, joilla kertoa tilanne pojalle satuttamatta häntä liikaa. Voi olla, että on niille tutuille kliseille "oot hyvä tyyppi, mutta en halua vakavaa suhdetta, vika ei oo sussa vaan mussa" käyttöä.