Näin sunnuntai-iltana on hyvä pysähtyä miettimään, mitä tulikaan tehtyä viikonlopun aikana. Lopputuloksena on sekava ja levoton mielentila. Päätin tänään, etten enää halua nähdä säätöpoikaa, nyt täytyy vain keksiä hellävarainen keino kertoa se hänelle. Olin niin raukkamainen, etten pystynyt sanomaan sitä hänelle kasvotusten, kun hän tänään kysyi, miten tästä jatketaan. Tosin hän tietää tilanteeni (ero takana, en halua sitoutua jne.), joten sanomani ei pitäisi tulla suurena yllätyksenä. Hän oli taas luonani yötä, minulla oli kova työ peittää exä A:n tekemät fritsut häneltä. Vaikka en ole kummallekaan tyypille tilivelvollinen tekemisistäni, en halua tarpeettomasti loukata heitä. Säätöpojan vierailu oli vaivaannuttava, en halunnut ajaa häntä pois, mutta en myöskään oikein tuntenut oloani kotoisaksi hänen kanssaan. On parempi päästää hänestä irti, ennen kuin juttu käy liian vakavaksi. Hän ansaitsee naisen, joka arvostaa ja rakastaa häntä, minä en siihen kykene.

Exä A:n kanssa oli mukavaa perjantaina/lauantaina. Kumpikin on tällä hetkellä hämmentynyt eikä tiedä miten tästä pitäisi jatkaa eteenpäin. Yritän jatkuvasti vastustaa kiusausta kutsua hänet viereeni nukkumaan, tiedän että olen vahvempi jos selviän itsenäisenä tästäkin koettelemuksesta. Minulla on tosi tyhjä ja yksinäinen olo, yritin ladata läheisyysakkuja täyteen olemalla säätöpojan kainalossa, mutta se ei näyttänyt vaikuttavan kovin pitkää aikaa. En halua särkeä kenenkään sydäntä tai vaikeuttaa ihmisten elämää, minä vain haluaisin saada mukavan ihmisen lähelleni. Tämä riippuvuus miehistä koituu vielä kohtalokseni, sanokaa minun sanoneen.