...mutta myös pirun pelottavaa, koska lämpimät tuntemukset syvenevät hetki hetkeltä puolin ja toisin viettäessämme pojan kanssa aikaa yhdessä. Yritän ottaa juttuun etäisyyttä ja ajatella kaikkea kriittisesti, mutta silti minusta tuntuu, että tässä jutussa on jotain hienoa ja ainutlaatuista. Poika muuttuu päivä päivältä mielenkiintoisemmaksi tyypiksi sitä mukaa kun häneen tutustuu paremmin ja antaa tilaa hänen ajatuksilleen.

Vitutus jota tunsin poikaa kohtaan aluksi, johtui suurimmaksi osaksi siitä, että olimme tavallaan virittyneet eri tasoille. Olin itse määritellyt itseni edellisen suhteen perusteella alistuvaiseksi mukautujatyypiksi, joka oli tottunut siihen, että mies määrää kaapin paikan. Poika oli kokematon seurustelun merkeissä, mikä heijastui ujoutena ja epävarmuutena kaikkiin hänen tekemisiinsä. Yhtälön tuloksena oli kaksi itseensä vetäytynyttä, ujoa ja hiljaista ihmistä, jotka eivät uskaltaneet sanoa toisilleen, mitä todella ajattelivat. Nyt, kun olemme saaneet aikaa toisillemme, olen itse saanut osan menetettyä itseäni takaisin ja uskallan elää rohkeasti enemmän omilla ehdoillani. Poika taas on saanut kanssani mukavia kokemuksia ja on rohkaistunut kaikin puolin. Hänestä on kasvamassa ihanan huomaavainen ja kiltti, mutta ärhäkäs seksipeto. Olen edelleen sitä mieltä, että on mukava päästä kouluttamaan uutta ihmistä mieleisekseen rakastajaksi, sehän on kuin saisi maalata omanlaisiaan kuvia tyhjälle kankaalle.

Tällä hetkellä ymmärrän, miksei pitäisi hypätä suoraan suhteesta toiseen. Silloin oma persoona jää helposti loukkuun edellisen suhteen raunioille. Väitän kuitenkin olevani vapaa niistä kahleista, exä B:tä kohtaan minulla on lämpimiä ajatuksia ja toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä.

Takana on ihana viikonloppu pojan seurassa. Eilinen ilta päättyi rakkaudentunnustuksiin. En halua kiirehtiä mihinkään, eli emme edelleenkään seurustele. Suhde on ehkä sillä tasolla, ettei juuri nyt ole tarvetta etsiä muuta seuraa ;) ...