Sinkkuelämää-sarjassa naiset puhuvat miehen sovituksesta itselleen; kun kaikki ei "matchaa", katsotaan silti, voisiko jutusta tulla jotakin. Minulla on tällä hetkellä sellainen olo jutustani säätöpojan kanssa. Olen saanut hänestä yliannostuksen, joten pyysin hänelle antamani avaimen takaisin ja passitin pojan omaan asuntoonsa. Hän yritti kyllä kysyä, saisiko tulla opiskelijabileiden jälkeen luokseni nukkumaan ensi yönä, mutta sanoin, että olisi fiksumpaa viettää välillä aikaa erillään. Poika on kertonut äidilleen minusta ja minua hirvittää. Joudun nimittäin olemaan pojan äidin kanssa tekemisissä opiskelupiireissä ja hän tietää nyt kuka olen. Pahimmassa tapauksessa äiti syyttää minua kaikesta jos pojan kanssa menee kaikki pieleen ja poika saa siipeensä.

Minulla on ristiriitainen olo ajastani pojan kanssa. Minua ahdistaa se, että tullessaan luokseni poika jää kyläilemään yleensä noin viikoksi kerrallaan. Tunnen menettäneeni osan itsenäistä elämääni ja opiskelukaverini pitävät minua enää puoleksi sinkkuna. On ehkä aika ottaa vähän etäisyyttä juttuun ja miettiä, voiko tästä ylipäätään tulla mitään. Ehkä teen sen kuitenkin vasta vapun jälkeen, poika on ihan hauskaa bileseuraa. Jos nyt saisin hengähtää edes pari päivää itsekseni sortumatta yhteydenpitoon pojan kanssa.

Ai niin, exä B käveli eilen vastaan keskustassa ollessani ostoksilla säätöpojan kanssa. Exä yritti esittää olevansa huomaamatta minua, mutta hänen kävelynsä vaikutti niin jäykältä, että hän varmasti näki meidät yhdessä. Voi olla aika kova isku exälle. Exä A näki meidät myös yhdessä tässä eräänä kauniina päivänä ja moikkasi minua outo ilme kasvoillaan. Vaikutti siltä, että häntä hävetti joko omasta tai minun puolestani nähdä minut säätöpojan kanssa. En tiedä, haluanko tulla nähdyksi pojan kanssa, ainakaan ennen kuin hän käy parturissa (kuulostaapa pinnalliselta :) ). Nyt lähden viettämään omaa laatuaikaa pitkälle kävelylenkille.