Minua turhauttaa. Olen tympääntynyt olemaan se kokenut ja osaava osapuoli sängyssä. Inhoan sitä, että jännitän vaistomaisesti pojan puolesta uusissa ja jännittävissä tilanteissa. Minua ärsyttää se, ettei pojan päähän mahdu mitään muuta kuin se varsinainen tapahtuma (kaikki ennen ja jälkeen tapahtuva tuntuu turhalta). Putkiaivoilla ajateltuna miehen elin on se ainoa väline, jolla naisen voi tyydyttää. Väärin. Anteeksi avautumiseni, olen vain niin turhautunut siihen, että hyvistä yrityksistäni huolimatta pojasta on kasvamassa mies, joka harrastaa seksiä perusjunttien tapaan (naisen nautinnolla ei ole suurtakaan merkitystä).

Kolme viime yritystä on päättynyt pojan kannalta onnellisesti, mutta minut on jätetty kuin nalli kalliolle ilman orgasmia. Kaiken huipuksi poika alkaa välittömästi surkuttelemaan omaa epäonnistumistaan tajuamatta, mitä hänen kuuluisi tehdä. Hän on liian syvällä omassa itsessään ja uusien kokemusten aiheuttamassa sekamelskassa pystyäkseen ottamaan minut huomioon. Illan päätteeksi minä päädyn raivosta kihisten lohduttamaan poikaa epäonnistumisen takia ja purkautumaton jännitys pingottaa vartaloni kireäksi kuin viulun kieli. Tiedän, olen itse osasyyllinen tilanteen kehitykseen. Voi kuinka kaipaankaan takaisin suhteeseen, jossa mies tietää mitä tekee ja välittää myös naisen tunteista.

Poika on jo aika syvällä tässä. Niin olen valitettavasti minäkin. Pojan silmistä näkee, että hän palvoo minua ja on tyytyväinen kaikkeen mahdolliseen huomioon, mitä annan hänelle. Minä vain mietin, miten ihmeessä pääsen tästä tilanteesta eroon. Haluaisin tavata Hellän Tosimiehen. Täytyy pitää tänään silmät auki, jos päädyn baanalle kavereideni kanssa.