Olen luonteeltani miellyttäjä-tyyppi, joka haluaa tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Kotoani olen saanut parisuhteesta sellaisen vanhanaikaisen kuvan, että naisen tehtävä on olla kiltti miestään kohtaan, totella miestä ja kestää miehen tekemät ikävät asiat näyttämättä miehelle surua tai vihaa. Edellisessä suhteessa olen analysoinut elämäni puhki, sillä exä B halusi puhua paljon ja pohtia syitä eri ihmisten käytökselle. Exä B:n mukaan olen liian alistuvainen ja aloitekyvytön, mikä voi kyllä edellisessä suhteessa johtua myös siitä, että tunsin hänen tukahduttavan minut henkisesti. Hän oli hallitseva ja parisuhteessa ajoittain jopa manipuloiva persoona, joka sai minut välillä vakuuttuneeksi siitä, että minä olin meistä se viallinen, ei hän. Jälkeenpäin asiaa pohdittuani tajusin, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa. Monet tuntemani ihmiset ovat nimittäin sanoneet, että exä B oli kontrolloiva ja käyttäytyi välillä omituisesti. Hän on ainoa tuntemani mies, joka on sanonut minua huoraksi ja saanut minut lisäksi vakuuttuneeksi siitä, että olin ansainnut haukut.

Seksielämäni muuttui edellisen suhteeni aikana ikäväksi velvollisuudeksi ja minulla oli exä B:n vahvan libidon takia paljon suorituspaineita. Mies vihjasi, että hän ei mielellään hoitaisi hommaa itsekseen, vaan minun olisi hyvä auttaa häntä pääsemään paineistaan eroon, vaikka minua ei itse yhdyntä kiinnostaisikaan. Minulle siis annettiin suositukset oikeasta tavasta käyttäytyä tietyssä tilanteessa ja niitä kannattaisi noudattaa, jos haluaa pitää miehen tyytyväisenä. Exä B tiesi, että olen miellyttäjä ja uskallan väittää, että hän käytti ominaisuuttani hyväksi edellisen kaltaisissa tilanteissa. Minulle tuli siis säännöllisesti eteen tilanne, jossa minulla ei tehnyt mieli seksiä. Vaihtoehtoina oli joko suostua tahtomattaan ja tuntea siitä morkkista jälkeenpäin tai olla suostumatta ja pahoittaa miehen mieli. Sanomattakin on selvää, että valitsin useimmiten vaihtoehdon a eli oman mielipahani, se on paljon helpompi hyväksyä ja hoitaa.

Tämä seksielämän omituinen luonne heijastuu nykyiseen suhteeseeni ikävällä tavalla. Eilen jouduin Pojan kanssa tilanteeseen, jossa Poika halusi harrastaa seksiä kanssani ja olin alustavasti näyttänyt suunnitelmalle vihreää valoa. Kun alkoi olla aika siirtyä itse asiaan, huomasin, ettei minua haluttanutkaan, joten keskeytimme toiminnan. Onneksi sentään uskallan sanoa Pojalle, ettei minua haluta, exä B.lle sen sanominen oli lähes mahdotonta. Välittömästi tilanteen päätyttyä minulle tuli valtavan huono olo henkisesti, tunsin vitutusta Pojan puolesta ja pahaa mieltä omasta puolestani (koska en halunnutkaan fyysisesti seksiä, vaikka henkisesti olinkin valmis). Koko edellisen suhteen kauheus vyöryi päälleni ja minua alkoi itkettää. Koska olin raukkamainen enkä uskaltanut näyttää heikkouttani Pojalle itkemällä, menin yksin suihkuun itkemään. Olin pitkän aikaa tosi surullisella mielellä ja yritin pitää itseni sen verran kasassa, etten itkisi Pojan nähden. Poika oli ihanan huolestunut ja pahoillaan puolestani. Hän ei oikein osannut lohduttaa minua, hän nimittäin vain moneen kertaan sanoi, että minun pitäisi/kannattaisi piristyä (ihan niin kuin se tapahtuisi Pojan pyynnöstä automaattisesti). Minun täytyy opettaa hänet lohduttamaan minua, olen varma, että hän kyllä oppii. Ensin minun vain pitäisi osata näyttää kaikki tunteeni Pojalle. Vaikea tehtävä.