Kissani ei antanut itsestään kovinkaan hyvää ensivaikutelmaa Pojalle. Moona nimittäin tarrasi Poikaa jalasta kiinni kynsillään (varmasti ihan hyvää tarkoittaen) maaliskuisena yönä kun raahasin Pojan kotiini baarista ensimmäistä kertaa. Poika ei ole sen jälkeen ihmeemmin kiinnittänyt kissaan huomiota eli on kohdellut sitä vähän kuin mitä tahansa huonekalua. Pojan perheessä on aiemmin ollut koira, joten olen tuominnut Pojan sen perusteella koiraihmiseksi. Toisaalta, onhan minullakin ollut yhteensattumien summana samojedinkoiravanhus exä A:n kanssa ja silti tunnustan olevani henkeen ja vereen kissaihminen.

Pojan ja Moonan suhteen kehitystä on ollut hauska seurata vierestä. Moona on selvästi jo tottunut Poikaan ja tulee usein häntä vastaan Pojan tullessa kotiin(i). Poika ei tervehdi Moonaa silittämällä tai puhelemalla, vaikka Moona saattaakin suoda Pojalle pienen kurnauksen nautinnollisen venyttelyn säestämänä. Suhde vaikuttaa edelleen ehkä hieman yksipuoliselta, sillä Moona haluaisi Pojalta enemmän huomiota, mutta ei ole vielä onnistunut opettamaan Poikaa edes antamaan makupaloja säännöllisesti. Poika ei halua osallistua Moonan hoitoon läheskään niin paljon kuin exä B, joka ruokki kissan ja pesi laatikon siinä missä minäkin. Exä B onkin nykyään kissanomistaja itsekin, meillä oli yhdessä asuessamme kaksi kissaa, jotka joutuivat eroamaan suhteemme loputtua.

Jonkinnäköinen virstanpylväs oli eilinen ilta, jolloin Poika kutsui Moonaa nimeltä. Poika on aiemmin saattanut käyttää Moonan nimeä komentaessaan kissaa kovaäänisesti, mutta tällä kertaa kyseessä oli ystävällismielinen kehoitus - kehitystä siis havaittavissa. Poika myös leikkii Moonan kanssa enemmän kuin ennen ja alkaa tunnistaa Moonan erilaisia tunnetiloja. Pojasta on siis hyvää vauhtia kasvamassa kunnon kissaihminen.

                                                                                       ---

Keskustelimme eilen suhteemme tilasta vakavamielisesti, sillä olen ollut taas epävarma siitä, onko meillä yhteistä tulevaisuutta. Puhuimme siitä, mitä meiltä puuttuu ja tulimme siihen tulokseen, että molempien keskustelutaidoissa on kehittämistä. Puhumista korostetaan jokaikisessä parisuhdeoppaassa - eikä turhaan. Parisuhde ei voi toimia, jos osapuolet eivät tunne toisiaan eivätkä puhu omista toiveistaan ja tarpeistaan. En tunne Poikaa vielä tarpeeksi hyvin voidakseni tehdä suuria päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Täytyy siis jatkaa tutustelua - emmehän ole edes päässeet vielä edes siihen vaiheeseen, että voisi käydä vessassa sulkematta ovea ;)