Olimme kolme päivää Pojan vanhempien mökillä eräässä hiihtokeskuksessa. Matkan tarkoitus oli ottaa rennosti ja tehdä mukavia asioita suunnittelematta niitä liikaa etukäteen. Oli luksusta päästä pitkästä aikaa saunaan ja paistaa makkaraa takkatulen äärellä. Reissu oli tosi mukava, täytyy ottaa uusiksi joskus. Harrastimme mökillä mahtavaa seksiä, menee ehdottomasti top kolmoseen parhaiden kertojen listalla. Kaipa ajatus siitä, että sekstailee appivanhempien sängyllä, on aika kiihottava. Tulee ihan teiniajat mieleen. Oli mukava huomata, että Poika ajaa mielellään autoa (ettei minun tarvitse) ja saa tehtyä näppärästi tulet takkaan. Mielestäni tässä suhteessa on roolijaot kohdallaan. Edellisessä suhteessani ne olivat päin p:tä.

Tulimme mökiltä jo eilen, koska halusimme päästä katsomaan kaupungin yöelämää. Kävimme saunomassa parhaan kaverini luona, joten nyt sekin esittely on hoidettu. Ilta oli muuten mukava, mutta Poika humaltui liikaa tarjotuista väkevistä ja sammui sohvalle. Minulla oli kova työ saada Poika ylös ja liikkeelle, hän olisi mielellään jäänyt sohvalle yöksi. Kävimme lähibaarissa yksillä ja lähdimme sitten keskustaan. Oli muuten sikamaisen kallis bussikyyti, 12,80 e kahdelta hengeltä. Minä maksoin, koska Poika oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Viivyimme baarissa ehkä tunnin verran, Poika oli edelleen niin väsynyt, että meidän piti lähteä kesken illan kotiin. Olin vihainen Pojalle, sillä hän oli pilannut Täydellisen Iltani humaltumalla liikaa.

Näin selvin päin kuulostaa tosi lapselliselta suuttua tuollaisesta asiasta. Minulla on taipumus olla vittuuntunut juovuksissa, jos joku vain antaa siihen aihetta. Poika oli edelleen oma, ihanan kiltti itsensä, Kohteliaisuuspoika niin kuin hän itse sanoo. Hän pyyteli minulta anteeksi varmasti ainakin kymmenen kertaa, vaikka sanoin, ettei enää tarvitse. Olin kuullut hänen anteeksipyyntönsä, olin vain edelleen niin pahalla tuulella, etten voinut antaa anteeksi. Oli outoa huomata olevansa vittuuntunut ja samalla huolissaan siitä, ettei Poika jaksaisi katsella minua lähellään kovin kauaa, jos jatkaisin lapsellista käytöstäni. Käveltyämme kotiin olin leppynyt jo sen verran, että annoin Pojalle anteeksi ja pääsimme sovussa nukkumaan.

Tuo outo ristiriitainen fiilis siirtyi myös uneeni. Unessa kävimme Pojan kanssa kesällä suihkussa parakkimaisessa hökkelissä, jossa oli äkäisiä hyönteisiä (ampiaisia sekä outoja sääskiä). En halunnut hökkeliin sisälle, koska siellä pörräsi ampiaisia, mutta pihallakaan ei ollut hyvä olla, koska sääsket yrittivät imeä verta naamastani jatkuvalla syötöllä. Poika hermostui jatkuvaan valitukseeni ja totesi, että hän jaksoi kuunnella kitinääni ensimmäisen vuoden ajan, mutta nyt hänellä alkoi olla jo mitta täynnä. Siinä vaiheessa tunsin menettämisen pelkoa, olin ilmiselvästi ollut Pojan kanssa pitkään, enkä halunnut luopua suhteestamme. Onkohan tuo uni enne tulevasta? Näkisin mielelläni itseni Pojan kanssa vuosien päästä, en vain halua koskaan olla se nalkuttava vaimo. Taitaa olla parasta mennä hellimään Poikaa ja rikkoa jää väliltämme. Wish me luck.