En muistanutkaan, kuinka mukavaa on välillä viettää viikonloppu ilman känniä ja krapulaa. Tilanne oli tällä kertaa hieman pakon sanelema lääkitykseni takia, mutta voisin hyvin kuvitella ottavani uusiksi ihan muuten vain. Perjantai-ilta kului Kill Bill 2 -leffaa katsellessa ja oma söpö kesäduunarini nukahti viereeni jo kymmenen jälkeen, ennen leffan puoliväliä. Lauantain vietimme kaupungilla shoppailemassa. Poika sai mageet ja pirun kalliit uudet farkut, sekä uuden, kivan hiustyylin. Minä sain ripsivärin sekä mansikantuoksuista hierontaöljyä yhteisten hetkien iloksi...

Shoppailureissun jälkeen katsoimme Piano-elokuvan, jonka olen nyt nähnyt kolme kertaa. Se on eräs parhaita näkemiäni elokuvia, en osaa eritellä, miksi. Kuten Poika sanoi, se on ehkä enemmän tyttöjen leffa (hän nukahti kesken elokuvan), mutta musiikki ja 1800-luvun tunnelma tuo mielestäni leffaan jotain todella kiehtovaa. Lauantain aikana mielessäni tapahtui taas jotain Pojan suhteen. Hän näytti niin syötävän hyvältä uudessa hiustyylissään ja fiksusti pukeutuneena, että en voinut olla tuijottamatta häntä kuin lehmä uutta aitaa. Tätä juttua ei missään nimessä voi kutsua salamarakastumiseksi, mutta se ei myöskään tarkoita, etteikö tämä olisi vakavaa laatua. Naureskelimme eilen Pojan kanssa katsellessamme toisiamme silmiin, että joudamme kohta molemmat pyöreään, pehmustettuun huoneeseen, kun kumpikin vain virnuilee hölmösti toista katsellessaan. Alan pikkuhiljaa olla vakuuttunut siitä, että Poika voi oikeasti olla minulle sopiva tyyppi.

Illalla kävimme pelaamassa biljardia ja menimme käymään yksillä Pojan eräässä kantapaikassa. Siellä tapasin myös pari Pojan kaveria ja suoraan sanottuna olen hieman huolestunut Pojan kavereiden suhteen. Kavereiden perusteella voi nimittäin päätellä jotakin ihmisestä itsestään, ja kun Pojan kaverit eivät suoraan sanottuna vaikuttaneet kovinkaan fiksuilta ja kohteliailta tyypeiltä, mietin, sovinko Pojan elämään laisinkaan. Juttelimme aiheesta ennen nukkumaanmenoa ja Poika sanoi ymmärtävänsä minua. Hän sanoi, että oli ehkä aikoinaan hankkinut itselleen vähän vääränlaisia kavereita, joita olisi vaikea kuvitella vieraaksi mihinkään pukujuhlille. Sain huomata kasvaneeni itse ihmisenä, sillä olinhan itsekin aikoinaan teininä viettänyt aikaa samantyylisessä seurassa. Nyt haluan jotain parempaa, Sivistynyttä ja Viihdyttävää seuraa (terkkuja J&O:lle).

Tänään olemme ehtineet Pojan kanssa katsoa höpökomedian, tehdä suursiivouksen, laittaa yhdessä ruokaa (hirvikäristystä, nami!) ja olemme vielä menossa katsomaan MM-loppuottelua tuttujen luokse. Mahtavaa, mitä kaikkea voi saada aikaan yhden viikonlopun aikana!

                                                                                            ---

Ai niin, maistakaapa italialaista punaviiniä nimeltään Lambrusco Grasparossa di Castelvetro Amabile Cinghio del Fojonco. Mainiota tavaraa, siinä on nimittäin sopivasti happoja (pullossa on kuoharipullon korkki) ja se on mukavan lempeää seurustelujuotavaa.