Olemme kumpikin Pojan kanssa omilla tahoillamme miettineet yhteen muuttamista. Todennäköisesti se tapahtuu joulu-tammikuussa, sillä Poika menee tammikuussa armeijaan. Asia ei ole vielä ajankohtainen, sillä Poika arastelee ensimmäistä avoliittoaan ja minä taas en halua rynnätä suinpäin avosuhteeseen edellisestä kerrasta oppineena. Nykyinen tilanne sopii hyvin molemmille, sillä olemme näennäisesti vielä itsenäisesti asuvia, seurustelevia ihmisiä (vaikka Poika onkin nukkunut viimeiset kolme kuukautta luonani). Olen oppinut edellisissä suhteissa niin kyyniseksi, että en pysty uskomaan "kunnes kuolema meidät erottaa" -suhteeseen. Kun Poika mietti omien huonekalujensa tulevaisuutta yhteen muuttamisen jälkeen, kehotin häntä säilyttämään esim. sänkynsä ihan siltä varalta, että meillä jossain vaiheessa menisi sukset ristiin.

Huvittavinta tässä tilanteessa on se, että syytä epävarmuuteen ei enää tunnu olevan. Minulla on levollinen mieli ollessani Pojan kanssa, tuntuu kuin en saisi hänestä koskaan tarpeekseni. Pojan ollessa poissa ajattelen häntä - jos en ihan jatkuvasti, niin ainakin hyvin usein. Mitä enemmän opin tuntemaan Poikaa, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että hän on ihana ihminen, jota en halua päästää pois läheltäni. Minua huolestuttaa ainoastaan se, kuinka kauan Poika jaksaa katsella minua vierellään - minua, joka vaatii Pojalta paljon ja antaa välillä vastapalkaksi menkkaränkän kiukuttelua.

                                                                                         ---
Näin taas vaihteeksi ahdistavaa unta. Unessa petin Poikaa jonkun ällöttävän, keski-ikäisen pukumiehen kanssa (molemmat kännissä, tottakai). Akti tapahtui linja-autossa ja auton pysähtyessä huoltoasemalle tunsin koulukaverieni tuomitsevat katseet, kun kiiruhdin vessaan siistiytymään. Kamala syyllisyys iski vessassa ollessani, tiesin menettäneeni Pojan tuon typerän tempun takia.

Toisessa unessa olimme Pojan kanssa isossa talossa, jossa oli molempien tuttuja. Poika jätti minut saunomaan keski-ikäisten miesten kanssa, jolloin tunsin itseni ahdistuneeksi miesten tuijottaessa alastonta vartaloani häpeilemättömästi. Lähdin etsimään Poikaa ja löysin hänet juttelemasta naispuolisten kavereidensa kanssa. Suutuin Pojalle, koska hän ei vaikuttanut kiinnostuneelta ahdingostani eikä tarjoutunut lähtemään kanssani saunaan, vaikka hänkään ei ollut peseytynyt saunomisen jälkeen. Tämän lisäksi keski-ikäiset miehet kiusasivat minua siirtämällä portaita (yläkertaan menevät, siirrettävät ja hyvin kiikkerät rappuset), jotta minun olisi vaikeampi päästä alas pelkkä pieni pyyhe ympärilläni. Onkohan minulla jotakin alitajuista vihaa keski-ikäisiä miehiä kohtaan?