Kävimme eilen Pojan vanhempien ja sukulaispariskunnan kanssa syömässä. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun minä syön neljän ruokalajin illallisen ravintolassa. Olen ylpeä itsestäni, en uskonut, että jaksaisin ahtaa sisääni sellaisen ruokamäärän. Syöminen on mukavaa, siitä olemme Pojan kanssa yhtä mieltä. Kaikenlainen herkuttelu kuuluu vakioharrastuksiimme. Poika on keskittynyt pikkusuolaisten herkkujen nautiskeluun, kun minä taas nautin suklaan, salmiakin ja jäätelön syönnistä.

Ilta oli mukava ja ravintola maineensa veroinen. Erityisesti alkupalana tarjottu savustettu ankanrinta oli ihanaa. Laskun loppusumma hipoi viittäsataa (!) euroa. En tiedä, saiko rahalle riittävästi vastinetta. Tuntuu hullulta tuhlata tuollaisia summia yhteen ateriaan. Mietimme Pojan kanssa matkalla opiskelija-asuntooni, mitä kaikkea sillä rahamäärällä olisikaan voinut saada. Esimerkiksi viikon rantaloman (ainakin melkein). *Huokaus*

Niin, yölliset painajaiset jatkuvat taas. Toissayönä minut raiskattiin, ammuttiin ja lisäksi hukuin. Oli kamala herätys keskellä yötä. Toivotaan, etteivät ne olleet enneunia...