Anteeksi, en ole kirjoitellut tänne vähään aikaan, on ollut muuta tekemistä. Paljon on ehtinyt tapahtua tuossa muutaman viikon aikana. Olen edelleen Pojan kanssa ja arki maistuu puulta, kun ei enää saa nukkua pitkään ja syödä mitä huvittaa, niin kuin lomamatkalla. Poika arastelee yhteenmuuttoa, hän ei ole edes kertonut vielä vanhemmilleen asiasta. Taitavat nuo kyllä arvata aikeemme, heille on puhuttu sohvanostosuunnitelmistamme ja ensi lauantain "päiväretkestä" Ikeaan. Käytännön syistä muutto tapahtuu viimeistään joulukuun alussa, viimeisin tarjous Pojalta on se, että hän muuttaa marraskuun alussa. Minun puolestani hän voisi muuttaa aiemminkin, ärsyttää venyttää penniä sen takia, että Poika maksaa vuokraa asuntoon, jossa ei vietä yhtään aikaa.

Exät ovat olleet viime aikoina yllättävän aktiivisia. Exä A toimitti minulle virvelin kotiovelleni ja mesettää kanssani silloin tällöin, kehuen minua mm. kaunokaiseksi ja sanoen, ettei hän koskaan ansainnut minua seurustelukumppanikseen (hän ei osannut arvostaa minua tarpeeksi, minkä me molemmat hyvin tiedämme). Yllättäen exä B:kin lähestyi minua mesessä pari viikkoa sitten. Aiempi yllättävä kohtaaminen ja pieni juttutuokio olivat ilmeisesti jääneet hänen mieleensä ja hän kyseli kuulumisia viattoman oloisesti. Hän kuitenkin sanoi, ettei voi olla rehellisesti onnellinen puolestani, vaikka haluaisikin, sillä olen (rivien välistä luettuna) toinen niistä kahdesta "hänen elämänsä naisesta", jotka hän tällä hetkellä tuntee. Menneiden haikailua, sanon minä. Olen ollut enemmän oma itseni eromme jälkeen, enkä kaipaa takaisin siihen rajoitettuun, sääntöjä vilisevään elämään. Yhteiseltä ystävältämme kuulin jälkeenpäin, että exä B:n naisrintamalla on ollut viime aikoina hiljaisempaa (mikä selittää äkillisen yhteydenoton) :D

Olen ollut pahalla tuulella jo monta päivää putkeen ja äksyillyt Pojallekin ilman järkevää syytä. Taitaa olla menkkaränkkä kylässä. Ärsyttävintä tässä on se, että pahantuulisuus vain pahentaa omaa oloani, enkä haluaisi olla koko ajan huonolla tuulella. En vain voi sille mitään, enkä osaa auttaa itseäni (edes suklaa ei auta). Ei ihme, että Poika viihtyy tänään ylitöissä...