Oli melkoista hullunmyllyä se Ikeassa käynti, siellä oli nimittäin muutama muukin ihminen liikkeellä. Saimme ostettua kaikkea ihanaa sisustussälää, kuten puisen vessanpöntön kannen ja sääskiverkon sänkyyn (koska sitähän tarvitaan varmasti näin talvea vasten täällä Suomen leveysasteilla) :). Ostimme myös ihanan jättirahin, jonka voi yhdistää Pojan sohvaan. Kaikki alkaa olla valmista Pojan muuttoa ajatellen, paitsi Poika itse. H-hetki lähestyy, Pojan pitäisi nimittäin irtisanoa asuntonsa tämän kuun loppuun mennessä ja ilmoittaa muutosta myös kämppikselle.

Ikea toimii hyvin parisuhteen ultimate test- paikkana: jos sukset ovat ristissä, niin sieltä ei kyllä selviä hengissä takaisin kotiin. Poika meinasi menettää hermonsa jo pariin otteeseen, kun  kärryt olivat loppuneet lastausosastolta ja sopivia kolikoita ei myöskään ollut kenelläkään seurueestamme. Loppujen lopuksi saimme kärryt ja pääsimme kassallekin jonotettuamme ensin n. tunnin ajan. Onneksi Ikean työntekijät tarjoilivat pillimehua väsyneille jonottajille.

Emme ole vieläkään purkaneet noita viime viikon parisuhdesolmuja, mutta tilanne on palautunut normaaliksi. Minun pahantuulisuuteni on mennyt ohi (vaikkakin vituttaa olla tänään olosuhteiden pakosta koululla vapaapäivää viettämässä) ja Poikakin tuntuu hieman levänneemmältä viikonlopun jälkeen. Poika jaksoi Ikeasta tultuamme vielä touhuta ja purkaa ostoksia, sillä välin kun minä löhösin sohvalla ja huutelin asiaankuuluvia ohjeita työnjohtajan roolissa. Naureskelin Pojalle, että jos hän asettelee kuivakukkia maljakkoon vähänkään tarkemmin, alkaa touhu mennä jo homosisustuksen puolelle :D

Kaiken kaikkiaan elämä näyttää siis jo huomattavasti valoisammalta (huolimatta siitä, että on maanantai). Ehkäpä tapaan vielä parhaan ystäväni tässä tämän päivän aikana. Ja olen laihtunut kilon! :D