On taas vierähtänyt hetki siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut. Ei ole ollut oikein inspiraatiota kirjoittaa, kun ei ole tapahtunut mitään erityistä, sitä tuttua arkea vain. Yleisön kannustuksesta päätin nyt päivittää kuulumisia.

Olemme Pojan kanssa touhunneet pesänrakennuspuuhissa, olohuoneessa on pistetty järjestystä uusiksi ja Poika kantaa pikkuhiljaa tavaroita entisestä asunnostaan tänne. Syksy on oikeastaan tosi mukavaa aikaa, en ole tajunnut sitä aiemmin. Olen ollut viime aikoina energinen ja motivoitunut kouluhommien osalta ja saanut hyvää tulosta aikaan. Kotiin on mukava tulla tehokkaan päivän jälkeen ja illalla voi hyvällä syyllä käpertyä sohvan nurkkaan, kun kynttilät tuovat lepattaen lisävaloa hämärään iltaan.

Lenkkeily on jäänyt vähemmälle viime aikoina, koska penikkatauti hankaloittaa juoksemista. Lisäksi viime viikkojen sateiset kelit ovat vähentäneet ulkoiluinnostusta. Paino meinaa perhana vieköön hilautua taas pikkuhiljaa ylöspäin kohti lomanjälkeisiä lukemia ja tunnen itseni lihavaksi. Se ei ole mukava fiilis. Ei tee mieli näyttäytyä missään ihmisten ilmoilla vähissä vaatteissa, vaikka aiemmin yhteissaunominen miesten kanssa oli ihan tavallinen juttu (kiitos yhteissaunasiedätyksestä kuuluu exä B:lle).

Exät ovat pitäneet hiljaiseloa, kummastakaan ei ole kuulunut pihaustakaan. Exä B kyllä kummitteli unessani tässä yhtenä yönä, en vain valitettavasti enää muista mitä unessa tapahtui. Pojan kanssa elo kulkee tietyissä sykleissä, välillä on tarve olla lähellä, höpöttää ja silitellä päätä, toisinaan taas Pojan käytös saa hermot kiristymään äärimmilleen (en ole niitä maailman kärsivällisimpiä ihmisiä). Taitaa olla aika normaalia.

Viikonlopuksi olemme menossa Pojan perheen mökille katsomaan ruskaa, saunomaan ja paistamaan makkaraa takan ääressä. Pakoa arjesta tiedossa siis.

Hauskaa viikonloppua itse kullekin! Han1 kuittaa, over and out.