Vietän perjantaita yksin mesettämällä erään miespuolisen ystäväni kanssa (kuulostaa perin nörttimäiseltä). Olen yrittänyt kysellä kavereilta, mitä he puuhaavat, mutta vastausprosentti on suorastaan heikko. Olenko vääränlainen ihminen vai onko minulla vaan tilanteeseen epäsopivia kavereita? Who knows. Sain kyllä kutsun leffailtaan, mutta nyt on semmoinen olo, ettei jaksaisi keskittyä elokuvan seuraamiseen (varsinkin kun kaveri ei voi lähteä baariin leffan loputtua). Tämä yksinolo alkaa pikkuhiljaa ahdistaa eli minussa on sittenkin jotain ekstrovertin piirteitä, vaikka luulin olevani selkeä introvertti. Tämähän olisi suorastaan loistavaa aikaa käydä baarissa, koska Pojan kanssa ei kuitenkaan tule kovin usein käytyä missään (koska on kivempaa kiehnätä vierekkäin sohvalla).

Kalsarikännäys ja mesetys on ihan kivaa välillä, mutta liika on liikaa tässäkin asiassa. Poikaa on ikävä ja lasken jo malttamattomasti päiviä siihen iloiseen jälleennäkemisen hetkeen (enää kuusi yötä jäljellä \o/). Pitäkää peukkuja, että tästä illasta tulee vielä jotakin. Minulta alkaa usko loppua.