Tänään aamupäivällä sain mieluisan puhelun: eräs ystäväni, jota yritin eilen tavoitella, ehdotti tyttöjen iltaa luonani Singstar-pelin ja pienimuotoisen tissuttelun merkeissä. Olin tietysti innoissani, olinhan päätynyt viettämään eilisen illan yksin (mikä oli tietenkin oma päätökseni loppujen lopuksi, tarjolla olisi ollut 1 kpl leffailtoja tai mahdollisesti baareilua).

Valmistauduin iltaan hakemalla Alkosta pari pulloa punkkua ja sen jälkeen sain ikävän viestin: kaverini ei ehtisikään paikkakunnalle ennen myöhäistä iltaa, joten tyttöjen ilta täytyi perua. Yritin tietysti olla "a good sport" ja surematta liikaa mukavan illan menetystä. Silti täytyy myöntää, että se kirpaisi. Miespuolinen mesetyskaverinikaan ei ole ollut linjoilla koko iltana. Olen siis ollut koko päivän kotona mökkihöperönä (lukuunottamatta nopeaa Alko- ja kauppareissua). Luulen, että tämä yksinolo alkaa ennen pitkää vaikuttaa henkiseen terveyteeni. Minua ei ole luotu elämään yksin.

                                                                                        ---
Sitten eräs toinen mieltä painanut asia. Olen odottanut erästä keikkaa kuin kuuta nousevaa ja halunnut ehdottomasti päästä sinne siitä lähtien, kun pari kuukautta sitten näin siitä lehdessä ilmoituksen. Ainoana ehtona minulla oli se, että keikalle pitäisi päästä jonkun kaverin kanssa, joka pitää edes jonkin verran kyseisestä bändistä. Visioni oli se, että etkoiltaisiin ensin luonani bändin tuotantoa kuunnellen ja siirryttäisiin sitten itse keikkapaikalle. Tämän jutun "catch" on siinä, että exä B tutustutti minut kyseiseen bändiin ja oletin hänenkin olevan menossa tuolle keikalle, mikä aiheutti minussa ristiriitaisia tunteita. Kun ystävä toisensa jälkeen kieltäytyi lähtemästä kanssani keikalle, aloin epätoivoisena miettiä, pyytäisinkö exä B:tä kanssani keikalle. Kun puhuin aikeistani ystävilleni, kaikki varoittelivat minua exä B:stä. He vakuuttivat minulle, että vaikka minulla ei olisikaan mitään kyseenalaisia aikomuksia exä B:n suhteen, hän saattaisi yrittää ylipuhua minua johonkin ei-toivottuun. Myös Poika osoitti ensimmäistä kertaa lieviä mustasukkaisuuden merkkejä, joten päätin jättää koko keikan väliin. Osansa päätöksessä painoi myös tapsantansseista hankittu krapula, joka painoi vielä keikkailtana jaloissa. Teinkö oikean päätöksen, sitä en tiedä. Välillä on vaikea luovia oman tahdon ja muiden antamien suositusten välillä.

                                                                                          ---
Mesetin tänään Pojan kanssa pari tuntia ja jutut olivat lähes koko ajan kaksimielisiä. Muistelen nauraen Pojan mainintaa siitä, että hän liittyi "sinkkumiesten kymppikerhoon". Eikö olekin ihana tapa ilmaista asia?  Puhuimme myös siitä, miten dildoni patterit ovat olleet kovalla kulutuksella. : )

Olen huolissani unesta, jonka näin viime yönä. Siinä oli vanha, harmaatukkainen mies, jonka kanssa aioin harrastaa seksiä. Suudellessani miestä maistoin seniiliyden hänen suussaan, mikä oli "a total turn-off". Mies tuntui tukahduttavan minut alleen koko painollaan ja minua ahdisti ihan suunnattomasti. Onnekseni uni ei päättynyt raiskaukseen. Se olisikin ollut kaiken huippu. Saa nähdä, tuleeko uniini seuraavana yönä jotain vielä karmivampaa. Eihän tässä uskalla kohta enää nukkua ollenkaan.