Tervehdys lukijoille, jos sellaisia on vielä tällä blogilla. Kirjoitusinspiraatio on ollut taas hukassa jonkin aikaa, vaikka olisihan tässä ollut päivitettävää kuulumisten osalta. Poika siis tuli reissusta 3.1. torstaina pitkän odotuksen jälkeen. Hän näytti ihan cowboylta, koska repussa roikkui lännenhattu, jonka Poika oli saanut uuden vuoden juhlista. Poika oli ruskettunut ja hän tuntui taivaallisen ihanalta, kun halasimme eteisessä Pojan laskettua tavaransa ulko-oven tälle puolen. Molemmat olivat ikävöineet ihoa ja sen lämpöä erossa olon aikana, joten ilta kuluikin mukavasti lähekkäin. Meillä oli muutama ihana, lässytyksen- ja läheisyydentäyteinen päivä yhdessä ennen kuin koitti paluu arkeen: minulla takaisin opintojen ääreen ja Pojalla lähtö armeijan harmaisiin.

Poika oli armeijassa kaksi viikkoa, ennen kuin koitti kauan odotettu ensimmäinen viikonloppuloma. Kävin Poikaa katsomassa kasarmilla ennen loman alkua, sillä siellä oli tyttöystäville tarkoitettu tutustumistilaisuus, jossa esiteltiin puolustusvoimia ja kerrottiin palveluksen vaikutuksista parisuhteeseen. Tunsin itseni vanhaksi kaikkien niiden huippumuodikkaitten, parikymppisten tyttöjen keskellä. Olin ostanut käytännölliset kengät vierailua varten, viime aikojen kelit ovat olleet sitä luokkaa, ettei vettä pitämättömillä hienostelukengillä tee yhtään mitään. Olin päättänyt jo etukäteen, etten halua lähteä vierailulle kopisevissa korkkareissa, sillä en halunnut herättää tietynlaista huomiota tuollaisessa testosteronia tihkuvassa ympäristössä. Tottakai puin päälleni tarkkaan harkitun asukokonaisuuden, jossa tiesin näyttäväni pirun hyvältä, mutta en kuitenkaan liian seksikkäältä. Ei ollut suuri yllätys, että lähes kaikilla muilla tytöillä oli korkkarit jalassa ja täydet meikit kasvoilla. Varusmiehetkään eivät olleet niin hohdokkaita kuin muutama vuosi sitten; poikkeuksena tietenkin Poika, joka näytti odotetusti seksikkäältä kurkkusalaateissa ja uudessa hiustyylissä. Tuntolevy vasten paljasta rintaa on muuten niitä seksikkäimpiä lookkeja miehellä :)

Vietin kasarmilla tylsähkön päivän, sillä ohjelmaa ei ollut järjestetty tarpeeksi koko päiväksi. Kasarmilla myös kaikenlaiset fyysiset hellyydenosoitukset oli kielletty; alokkaiden piti pitää sotilaallinen 30 sentin etäisyys naisvieraisiinsa (ja tämä ei kuulemma tarkoittanut 30 senttiä sisäkkäin, hehheh). Oli mielenkiintoinen kokemus päästä alokkaiden lomakyydillä takaisin kotiin. Katselin hymyillen nuoria poikia, joiden päät alkoivat yksi toisensa jälkeen nuokahdella väsymyksen voimasta. Kapinahenkiset yksilöt ottivat pohjia iltaa varten välittämättä komppaniapäällikön kielloista.

Kotiin päästyämme keskityimme taas olennaiseen eli mukavaan jutusteluun ja ihosteluun. Viikonloppu oli ihana. Vietimme sen lähekkäin, ilman alkoholia tai muitakaan häiritseviä tekijöitä. Olen ihan tolkuttoman rakastunut Poikaan. <3