Poika kertoi, että heille annettiin eilen tehtäväksi kirjoittaa essee aiheesta "Millainen johtaja olen ja millainen haluaisin olla". Minulla on tällä hetkellä liikaa vapaa-aikaa, joten voin käyttää osan siitä kirjoittamalla tyttöystävän roolista.

Jokainen suhde opettaa jotakin: tekemistään virheistä oppii ja lisäksi oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tähänastiset kaksi ex-avomiestäni ovat täysin toistensa vastakohtia. Exä A on omissa oloissaan viihtyvä, leppoisa tyyppi, joka ei aina muista huomioida kanssaihmisiään tarpeeksi. Hänen kanssaan ollessani minä olin nuori ja ah, niin rakastunut. Tunteet heittelivät laidasta laitaan, teini-ikäinen kun olin. Hänelle suutuin joskus kovemmin kuin kenellekään muulle (jos isääni ei lasketa : ) ), ovet paukkuivat ja kaukosäätimet lentelivät kun minä hermostuin. Suhteen loppuaikana myös hän heitti yhden lautasen seinään, mikä yllätti minut täysin. En ollut koskaan nähnyt häntä niin vihaisena.

Elämä oli usein kiivasta taistelua, kun minä turhauduin jäädessäni vaille huomiota. Exä A:lle harrastukset olivat tosi tärkeitä, hän käytti joka päivä useita tunteja kungfun ja kitaransoiton parissa. Hän on myöntänyt keskustellessamme suhteestamme jälkeenpäin, ettei hän aina huomioinut ja arvostanut minua tarpeeksi. Suhde exä A:n kanssa oli ihanaa uutuudenviehätystä, hän oli ensimmäinen mies, jonka kanssa asuin. Ensimmäinen asuntomme oli vaatimaton yksiö, johon oli koottu sukulaisilta saatuja huonekaluja. Elämä oli siihen aikaan hienoa, vaikka jääkaapissa olikin usein vain valot. Ulkoisilla asioilla ei ollut väliä, kunhan vain sain käpertyä hänen kainaloonsa nukkumaan.

Tuossa suhteessa halusin olla täydellinen tyttöystävä, joka pystyy tyydyttämään miehensä kaikki tarpeet. Luulin myös, että seksi on miehille se tärkein asia parisuhteessa. Yritin ehkä olla hänelle liikaa äiti ja liian vähän tyttöystävä, lukuunottamatta tuota seksiasiaa. Jätin myös omat vaatimukseni useimmiten taka-alalle - tärkeintähän oli, että mies on onnellinen. Huolehdin kaikista käytännön asioista kiitettävästi, romantiikka tuntui jääneen jonnekin unohduksiin, vaikka huomautinkin siitä välillä exä A:lle.

Suhde exä A:n kanssa opetti minulle sen, että hyvä parisuhde ei perustu pelkästään seksille eikä käytännön asioille, vaan siinä vaaditaan kumppanuutta ja kiinnostusta toisen elämään. Emme osanneet puhua toisillemme tarpeeksi, vaan kumpikin sulkeutui itseensä, kun oli paha olla. Lähes seitsemän vuoden yhteinen taival päättyi omaan mahdottomuuteensa, kun ulkoinen tekijä (eli exä B) pakotti meidät kohtaamaan todellisuuden.

Exä B, hmm. Voisin kuvailla häntä vaativaksi persoonaksi, jolla on narstistisia piirteitä. Hän oli erilainen kuin kukaan aiemmin tapaamani mies. Rakastin sitä, miten herkkä ja huomaavainen hän osasi olla. Hänellä oli myös miehille harvinainen kyky kyetä puhumaan tunteistaan avoimesti. Rakastuin häneen niin syvästi, että suhteesta toipuminen on ollut rankkaa. Alkuaikoina tuntui epätodelliselta, että tuollaisia miehiä voi ylipäätään olla olemassa. Kavereiden mielestä hän oli komea ja vanhemmat pitivät häntä unelmavävynä ensivaikutelmien perusteella.

Pikkuhiljaa uutuudenviehätys väistyi ja aloin huomata exä B:ssä myös negatiivisia piirteitä. Hän antoi paljon, mutta vaati myös paljon. Hän halusi paljon huomiota - jopa enemmän kuin minä : ). Hän myös suuttui minulle useammin kuin minä suutuin hänelle. Anteeksipyytökin piti suorittaa tietyllä tavalla, mikä oli välillä rasittavaa. Asiat piti tehdä tietyn kaavan mukaan, minkä vuoksi minulle tuli välillä sellainen olo kuin koko elämä olisi pelkkää suurta näytelmää. Exä B:tä piti mennä aina vastaan eteiseen hänen tullessaan kotiin ja halata häntä. Kun tämä toistui joka päivä, siitä tuli vain opittu liikesarja ilman sen kummempia fiiliksiä. Pelkäsin sitä reaktiota, minkä saisin aikaan, jos en menisikään häntä vastaan. Hän oli hyvä manipuloimaan minua, joten hän sai minut usein vakuuttuneeksi siitä, että asiat kannattaa tehdä hänen haluamallaan tavalla. Hän oli verbaalisesti lahjakas, joten hän osasi perustella esittämänsä asiat paremmin kuin mina. Usein annoin hänelle periksi sen takia, ettei tarvitsisi enää väännellä ja käännellä asioita. Halusin edelleen olla se täydellinen tyttöystävä, jonka oma tahto ei ollut miehen tahdon veroinen.

Exä B:n kanssa minusta tuli osittain "sosiaalinen hylkiö", koska exä B ei pitänyt useimmista ystävistäni. Oli helpompaa katkoa välejä ystäviin kuin suututtaa kotona hallitseva vahva persoona. Korkeakorkoisten kenkien ja avonaisella kaula-aukolla varustettujen paitojen käyttö oli vaikeaa, sillä tiesin, että niistä aiheutuu miehelle itsetunto-ongelmia. Tulen koko ikäni muistamaan sen intensiivisen katseen, jolla exä B tuijotti aamutakin raosta vilahtavia tissejäni aamupalapöydässä. Se aiheuttaa minulle edelleen epämiellyttäviä tuntemuksia. Exä B nimittäin sanoi, että minulla on jotain millä ohjailla miehiä ja käytän niitä avuja epäreilusti hyväkseni. Hän ei siis katsellut tissejäni hyvillä mielin, vaan piti niitä aseena häntä vastaan - nehän olivat oiva keino korottaa itseäni henkisesti hänen yläpuolelleen. Minusta tuli varovainen ulkonäköni suhteen, kaikki asiat siihen liittyen oli järkevintä neuvotella etukäteen miehen kanssa, jotta ikäviltä välikohtauksilta vältyttäisiin.

Tuossa suhteessa oli paljon epänormaaleja piirteitä, mutta niihin tottui vähitellen, eivätkä ulkopuolisten kriittiset kommentit enää tuntuneet niin lohduttavilta. Seksi alkoi pikkuhiljaa tuntua pakkopullalta, sillä mies halusi sitä mielestäni liikaa. Minulla oli vaihtoehtona joko tuottaa hänelle pettymys tai tehdä asioita hänen mielikseen - arvatkaapa kumpi oli valintani useimmiten? Itse asiassa olin suhteellisen vakuuttunut siitä, että minussakin oli jotain pahaa, joka yrittää vain mustamaalata miestä. Kyllähän huoraksi saa sanoa, jos nainen on sen ansainnut. Halusin kyllä uskoa, etten ollut sitä ansainnut. Oma järjen ääni hukkuu pian, jos vastassa on tarpeeksi voimakasta propagandaa.

No, oppia ikä kaikki. Exä B opetti, että suhteessa on ensiarvoisen tärkeää pystyä keskustelemaan kaikista asioista. Hän myös huomautti, että miehet eivät osaa lukea naisten ajatuksia - mitä me naiset välillä kyllä tunnumme vaativan miehiltämme : ). Vaatimukseni miesten suhteen nousivat paljon exä B:n kanssa oltuani. Hänessä oli paljon hyviä piirteitä, jotka kuuluvat unelmamiehelleni. Niitä ovat mm. keskustelutaito, tasa-arvoisuus, molemminpuolinen kunnioitus sekä kyky tyydyttää nainen kaikilla elämän osa-alueilla. Minun roolini tuossa suhteessa oli mukautuvan miellyttäjän rooli, vaikka exä B ei sitä halunnutkaan. Hänen persoonansa vain oli niin vahva, etten uskaltanut olla tasaveroinen. Minulla oli sellainen käsitys, että miehet haluavat olla parisuhteessa johtajia, vaikka monet puhuvatkin näennäisesti tasa-arvon puolesta.

Näistä kokemuksista rikastuneena olen nyt itsenäinen ja suhteelta paljon vaativa tyttöystävä. Pojalla ei varmasti ole kanssani helppoa, sillä käytän paljon yksin viettämästäni vapaa-ajasta suhteemme analysointiin. Olisi helpompaa unohtaa liika analysonti ja elää täysillä, mutta en usko kykeneväni siihen. Nyt on se hetki elämästä, jolloin on helpointa löytää oikea elämänkumppani. En halua joutua katumaan päätöksiäni myöhemmin. Haluaisin olla kauniimpi ja laihempi tyttöystävä, joka tykkää miehen kavereista - olivat he millaisia tahansa. Olisi ihanaa olla vähemmän kriittinen kaikkien asioiden suhteen ja oppia nauramaan enemmän. Haluaisin olla parempi häviäjä peleissä, puheliaampi ja kaikella tavalla eläväisempi. Haluaisin tehdä tämän suhteen helpoksi Pojalle, mutta sitä ei varmaan tule koskaan tapahtumaan : ).