Tämä pääsiäinen ei ole kovin hohdokas, sen tiesin jo sillä hetkellä, kun Poika ilmoitti, ettei pääse lomille. Ilman Poikaa vietetyt juhlapyhät tuntuvat menettävän merkityksensä. Joulu vilahti ohi ilman sen suurempia juhlafiiliksiä ja samoin taitaa käydä pääsiäisenkin. Tosin pääsiäinen ei ole koskaan kuulunut niihin juhlapyhiin, joita olisi tullut jollakin tavalla juhlistettua - jos suklaamunien syöntiä ei lasketa : ).

Jos minä olisin saanut päättää, millainen pääsiäisestä tulee, olisimme käyneet Pojan kanssa yhdessä vanhempieni luona, jossa oli myös siskoni perhe lomailemassa. Sen jälkeen olisimme kenties lähteneet jonnekin hiihtokeskukseen mökkeilemään muutamaksi päiväksi. Tämän talven tavoitteena olisi päästä Pojan kanssa moottorikelkkailemaan, laskettelemaan ja pilkille. Taitaa olla turha toivo, lumi- ja jäätilanne on aika onneton koko Suomessa (lukuunottamatta pohjoisimpia osia).

Kävin yksin vanhempieni luona, mutta en viihtynyt siellä paria päivää kauempaa, koska siellä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä. Lisäksi siellä ahdistaa se, ettei voi olla rennosti kuten omassa kodissa: ei voi nukkua pitkään ja pööpöillä koko päivää pelkässä aamutakissa. Minulla on edelleen Pojalta saatu flunssa rasitteenani. Olenkin naureskellut ystävilleni, että Pojalta saa armeijasta tuliaisiksi kaikki tuoreimmat pöpöt. Oli ikävä herätä tänään ja huomata, että silmät ovat muurautuneet rähmästä melkein umpeen, kurkku on kipeä ja nenä tukossa. Tuohon kun vielä lisätään puuskissa tuleva kuiva yskä, niin flunssan resepti on valmis. Milloinkahan pääsen tästä taudista eroon?

Poikaa on jo kova ikävä. Näemme toisemme ensi lauantaina, mitenkähän kestän siihen asti ilman fyysistä lämpöä ja läheisyyttä?