Kerroinkin teille jo yhdestä pääsiäisloman herätyksestä, jolloin silmät olivat muurautuneet rähmästä lähes umpeen. Inhorealistinen sarja ikävistä herätyksistä jatkuu - valitettavasti. Toissa-aamuna heräsin siihen, kun oikeasta sieraimestani valui nätteinä tippoina verta tyynylle. Onneksi havahduin ennen kuin koko tyyny sotkeutui! Tämän aamun herätys tuntui ensin petollisen helpolta: kurkku ei ollut kipeä, olinhan napannut 400 mg ibuprofeenia samalla kun puhuin Pojan kanssa puhelimessa kahden aikaan aamuyöstä. Silmät eivät myöskään ollet kovin vuotavat eivätkä punaiset. Aamun inhottavuus valkeni vasta vessassa, kun oksensin ison köntin vihreää limaa vessanpönttöön (yskiminen on välillä niin intensiivistä, että se käynnistää oksennusrefleksin ja saa vedet kihoamaan silmiini). Nyt olo on yllättävän hyvä, tuntuu että tänään jaksaa tehdä melkein mitä tahansa.

Tässä pienessä flunssassa on se ikävä puoli, että velvollisuuksien hoitaminen onnistuu kyllä, mutta kaikki rehkiminen verottaa voimia normaalia enemmän. Toisaalta, jos suo itselleen sen ylellisyyden, että jättää joitakin asioita tekemättä flunssaisen olon takia, tulee huono omatunto. Koska kuumetta ei ole - eikä sen tähden täysin voimatonta oloakaan, en voi olla sairas, enhän? Olen tällä hetkellä moraalisen ongelman edessä. Olen ilmoittautunut koulukaverieni kanssa matkalle erääseen tapahtumaan ja meille on varattu sitä varten hotellihuoneet perjantain ja lauantain väliseksi yöksi (niitä ei tarvitse maksaa itse). Matka ei ole pakollinen eikä minua tulla siellä kaipaamaan, mitä nyt huonekaverini saattaa ikävöidä juttukaveria. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, ettei minua tippaakaan huvita lähteä tuolle reissulle, varsinkin kun viikon päästä pääsen Pojan kanssa yhdessä reissaamaan äitini 60-vuotispäivien kunniaksi (eli taas on matkustusta tiedossa). Olen päättänyt jäädä pois koulukaverien huvittelumatkalta flunssan takia, vaikka yhtä tärkeä syy päätökseeni on se, ettei minua yksinkertaisesti huvita lähteä mihinkään. Asetin asiat tärkeysjärjestykseen ja totesin, että minulle on paljon tärkeämpää päästä viettämään koko viikonloppu Pojan seurassa kuin humputella koulukaverieni kanssa toisella puolen Suomea hotellin yökerhossa. Tekeekö se minusta pahan ihmisen - I don't think so. Silti on huono omatunto ja huonekaverikaan ei vielä tiedä lopullista päätöstäni...