Muutto-TJ 5, aika kotona vähenee siis uhkaavasti. Suurin osa käytännön järjestelyistä on onneksi jo hoidettu, kuten osoitteenmuutokset, vuokrasopimus sekä muuton järjestely. Internet-yhteys oli yksi tärkeä asia, jonka halusin kesäasuntooni. Asun kesällä suht pienellä paikkakunnalla kahden hengen solussa kissani kanssa enkä tunne paikkakunnalta vielä ketään, joten internet pitää minut todennäköisesti selväjärkisenä.

Nettiyhteyden hankkiminen kolmeksi kuukaudeksi ei sitten ollutkaan kovin yksinkertaista eikä halpaa. Katselin ensin paikallisten yritysten tarjoamia ADSL- ja kaapelinettiliittymiä, mutta niiden avausmaksut olivat niin huimat tällaiseen lyhytaikaiseen käyttöön, että hylkäsin ne sen takia, varsinkin kun niiden asennusaikakin oli jotain 3-4 viikkoa. Päädyin ottamaan Saunalahdelta Mobiililaajakaistan hitaimmalla nopeudella (kitsaus iski, kun tiesin, että joudun joka tapauksessa maksamaan kuukausimaksua seuraavat 24 kk). Alkuperäisen Mokkulan kilpailija siis. Tähän nettiliittymän hankkimiseen liittyen meillä tuli Pojan kanssa riitaa, koska olisin kaivannut hänen apuaan (itse kun en ymmärrä tuon taivaallista erilaisista nettiliittymistä). Poika hermostui minulle puhelimessa, kun en tajunnut, mitä hän minulle yrittää selittää nettiliittymistä, modeemeista yms.. Vastahakoisesti hän suostui soittamaan parille palveluntarjoajalle, jos lähetän hänelle puhelinnumerot. Minua ärsytti sen verran, että päätin hoitaa koko homman itse, meni syteen tai saveen. Lähetin Pojalle viestin, jossa kerroin, että minulle tuli puhelun jälkeen todella paha mieli, koska minusta tuntui, ettei häntä kiinnosta pätkääkään auttaa minua, vaikka hän taatusti osaisi. Minua itketti koko illan, vaikka Poika pyysikin myöhemmin anteeksi kireyttään.

Siinä vaiheessa tuntui, että koko muutto ja sen järjestely on ihan liian stressaavaa, kun Pojalta ei aina saa tarvitsemaansa tukea ja apua. Onhan hän ollut apunani viime viikonloppuna, mutta silloinkin minun piti etukäteen suunnitella, mitä pitää tehdä ja komentaa Poikaa tekemään asioita. Ensi viikonloppuna pitäisi sitten pakata kaikki kamppeet ja toivoa, että ne mahtuvat tuohon pikku-Nissaniin. Onneksi Poika ajaa auton kanssani uuteen paikkaan.

Nimesin kissani Moonankin uudelleen - Mokkulaksi. Moona on meidän langaton (lue:hännätön) kattimme, joka liikuttaa 4,5 kiloansa juuri silloin kun sitä itseään sattuu huvittamaan eikä suinkaan omistajansa toivomaan suuntaan. : )