Kaikki tuntuu menevän alamäkeä. Töissä ei suju niin kuin pitäisi eikä työ tuota samanlaista iloa kuin alkukesästä. Koti-ikävä on kova ja yksinäisyys suorastaan käsinkosketeltavaa. Ainoa harrastus television tuijottelun ja netissä surffaamisen lisäksi on lenkkeily läheisellä lenkkipolulla, mitä vauhdittavat uudet pronaatiotuetut juoksukengät. Ennen paikkakunnan vaihtoa painoa oli tippunut vuoden alusta saakka yhteensä 7 kiloa, tämänhetkistä tilannetta en tiedä, koska vaaka ei mahtunut mukaan kesämuuttokuormaan.

Pitkän ajan tavoitteeni on yrittää näyttää paremmalta kuin ennen. En ole koskaan jaksanut olla "viimeistelty" nainen ja pitää tarpeeksi huolta ulkonäöstäni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ulkonäköni tuntuu minulle merkitsevän ja olen huolissani mahdollisesta iän mukanaan tuomasta seksuaalisen vetovoiman vähenemisestä. Minulla on kesän aikana ollut moneen otteeseen kriisejä ulkonäön suhteen, olen alkanut inhota epäsopivaa nenääni ja veltostuneita rintojani läskeistä reisistä puhumattakaan. Hampaat eivät ihme kyllä ole aiheuttaneet kovin paljon kriisejä, vaikka näytänkin ihan teini-ikäiseltä hammasraudat suussa.

Olen sijoittanut rahaa itseeni käymällä kampaajalla, hierojalla sekä vaateostoksilla. Olen myös tilannut itselleni kalliit uudet silmälasit (450 e, huhhuh). Poikaa olen hemmotellut ostamalla hänelle vaatteita ja tilaamalla TM-lehden loppuvuodeksi. Tuntuu jotenkin mukavammalta tuhlata rahaa Poikaan kuin itseensä.

Minulla on ikävä ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Sosiaalinen elämäni on rajoittunut koko kesän ajan melkeinpä työpaikan ihmiskontakteihin ja kahdenkeskiseen aikaan Pojan kanssa. Minusta tuntuu, että sekoan kohta, jos en saa olla tekemisissä ystävien kanssa. Onneksi pääsen ensi viikonlopuksi kotiin, kun Pojan kaveri menee naimisiin.

Olen nähnyt Poikaa viime aikoina vain joka toinen viikonloppu ja tapaamiset ovat olleet jollain tasolla pettymys, sillä en ole tuntenut Poikaa kohtaan samanlaista seksuaalista halua kuin aiemmin. Ehkäpä seksielämämme alkaa väljähtyä harjoituksen puutteessa. On ikävää kaiken lisäksi tuntea painetta siitä, että kaikki pitäisi sujua täydellisesti silloin harvoin, kun meillä on yhteistä aikaa. Olen pystynyt ottamaan rennosti lomien suhteen siten, etten enää suunnittele yhteiselle ajallemme minuuttiaikataulua. Seksin suhteen kuitenkin tulee otettua turhan paljon paineita. Toivon, että kaikki helpottuu, kunhan pääsen puolentoista viikon päästä takaisin kotiin, lähemmäs Poikaa jatkamaan omaa, tuttua elämääni. Tämä kesälomatyöelämähelvetti saisi jo loppua.