Havaitsin äskettäin itsessäni mielenkiintoisen piirteen. Jostain syystä alkoholia juotuani minusta tulee välillä syrjäänvetäytyvä. Silloin tarkkailen ympäristöä ja ihmisiä aivan liian tarkkaan ja "hylkään" seurassani olijat, jos katson, etten kuulu joukkoon tai he eivät tunnu välittävän minusta. Tämä juttu on tapahtunut jo kolme kertaa viimeisten n. kolmen kuukauden aikana, yleensä siinä vaiheessa illanviettoa, kun on enemmän alkoholia veressä. En tiedä mistä se johtuu, olenkohan liian kriittinen seuralaisteni suhteen?

Asiaa pohtiessani tuli mieleen päiväkoti-/ala-asteajoilta lapsuusmuisto, joka vaikuttaa oudolta. Muistan nimittäin alkaneeni itkeä itsekseni pienessä eteisessä, kun minä olin jäänyt sinne yksin riisumaan kenkiä ja isä vielä pamautti välioven kovalla voimalla kiinni kulkiessaan eteisestä sisätiloihin. Jostain syystä tuntui, kuin minut olisi täydellisesti hylätty ja unohdettu eteiseen (vaikka siitä ei tietenkään ollut kyse). Ehkä pelkään alitajuisesti jääväni yksin tai tulevani hylätyksi kanssaihmisten taholta. Minulla ei ole ollut samanikäisiä sisaruksia tai naapureita leikkikavereina, eikä minun ole tarvinnut jakaa omia tavaroitani kenenkään kanssa. Minua inhottaa se, miten "iltatähden" rooli välillä heijastuu itsekkyytenä aikuisiän käytökseeni saakka.

Viikonloppu Pojan kanssa ei sujunut kovin läheisissä tunnelmissa, sillä molemmilla riitti muuta tekemistä: minulla tenttiin lukua ja Pojalla tietokoneen sekä I-Podin asennus-/järjestelypuuhia. Eniten minua häiritsee se, ettemme ole saaneet puhuttua kunnolla toisillemme. Tuntuu, kuin elämämme menisivät limittäin kuin isot valtamerilaivat, jotka ohittavat toisensa pimeällä merellä. Laivojen matkustajilla ei ole pienintäkään aavistusta toisesta laivasta tai sen matkustajista. Olipas korkealentoinen vertaus, mistähän sekin tuli???

Seksi ei ole ollut viime aikoina kovin mahtavaa määrällisesti eikä edes laadullisesti. Pohdin asiaa tänään ja tulin siihen tulokseen, että parisuhdeseksi ei voi toimia kovin hyvin, jos parisuhde ei muutenkaan voi hyvin. Poikkeuksia tähän sääntöön varmasti löytyy. Minusta vain tuntuu siltä, että kumppani tuntuu seksin saralla kuin vieraalta ihmiseltä (ei sillä eksoottisella, "yhden illan juttu" -tavalla), joten fyysinen läheisyyskin tuntuu epäluonnolliselta. Minua suorastaan pelotti se seikka, etten kaivannut Pojan iholle kuten tavallisesti ja Pojan läheisyys ei herättänyt minussa minkäänlaisia (positiivisia) tunteita. Taidan olla aika "tuulella käyvä", koska pienetkin asiat saattavat heilauttaa minut tilaan, jossa parisuhde tuntuu huonosti toimivalta.

Ettei elämä kävisi liian helpoksi, minulla on hirveä tenttistressi, sillä perjantaina on tulossa iso tentti, (legendan mukaan toiseksi vaikein kaikista alaani kuuluvista) ja minä raukka olen lukenut siihen aivan liian vähän. Mitähän tästäkin tulee? Itkua ja hampaidenkiristelyä varmaan...

Ai niin, TJ 46, jee. (Suonette minulle anteeksi huutomerkin puuttumisen tässä mielentilassa)