Itsenäisyyspäivästä piti tulla mukava, sillä olimme menossa Pojan kavereiden luo saunomaan ja sieltä ravintolaan syömään, loppuilta kuluisikin mukavasti yökerhossa. Kuinkas kävikään? Hauskaa riitti siihen saakka, kunnes huomasin jossain vaiheessa iltaa olevani ihan liian humalassa. Poika kertoi minun tanssineen hieman turhan läheisesti jonkun viiksivallun kanssa. Poika siis suuttui minulle ansaitusti, sanoi, ettei ollut kaukana koko suhteen loppu (hän oli etsinyt minua jo monta tuntia).

Tämän lisäksi laukkuni katosi yökerhon hulinassa, joten sunnuntaina oli edessä korttien sulkeminen ja yritykset tavoittaa joku ravintolan henkilökuntaan kuuluva (tuloksetta). Krapula oli ihan hirveä. Aamulla herätessäni olin varmaan vielä kunnolla kännissä (ainakin hajusta päätellen). En pystynyt syömään mitään koko päivänä, vesi pysyi juuri ja juuri sisällä. Tänään olen sentään saanut annoksen ruokaa alas. Morkkiskin alkaa pikkuhiljaa hellittää, sillä sain ravintolapäällikön kiinni ja saan hakea laukkuni keskiviikkona. Saas nähdä, onko kaikki tallella. Ajokortin hukkaaminen ei ole kyllä niitä fiksuimpia peliliikkeitä...

Sain onneksi hankittua prepaid-liittymän, että minut saa puhelimella kiinni. Minulla on ihan hirvittävä läheisyydenkaipuu, haluaisin olla turvallisesti Pojan kainalossa ja lopettaa asioiden murehtimisen. Olo oli eilen niin kammottava, että kysyin Pojalta, saisinko vain kuolla pois. Onneksi krapula ei ole lopullinen olotila. Alkoholi on kamala aine väärin käytettynä.

Ettei tämä olisi näin negatiivissävytteinen postaus, kerrottakoon, että krapulaseksi on parhautta <3
Ai niin, TJ 25, josta on enää 12 aamua kassulla \o/