Loma tuli ja meni. Loppuhuipennus oli viikon reissu Kanarialle Pojan kanssa. Lomalento oli kyllä järkytys, sillä en ollut tajunnutkaan, kuinka vähän tilaa siellä on istua. Vielä kun viereen sattuu kaksimetrinen suomalaisäijä, joka humaltuu koko ajan enemmän ja enemmän ja yrittää sönköttää minulle jotain juttua. Huhhuh. Äijän kädet olivat puolet ajasta minun penkkini puolella ja minä raukka yritin nojautua kauemmas äijästä (eli siis käytävän puolelle). Onneksi äijän vaimo mottaili miestään välillä ja yritti pitää tätä ruodussa. : )

Viikko kului nopeasti. Teide tuli nähtyä ja kevyt rusketuskin hommattua. Ilmat suosivat meitä, sillä viikolle sattui vain yksi sadepäivä, joka kului shoppaillen ja englantilaispubissa Strongbowia nautiskellen (1.80 e tuoppi päiväsaikaan). Ostin myös itselleni ihkaensimmäisen kameran intialaismiehen liikkeestä. Hyvältähän tuo Olympus FE-330 vaikuttaa ja se puhuu vieläpä suomea ymmärrettävästi, mikä on aika harvinaista Kanarialta ostetuksi vehkeeksi. Lisäksi laitteella on Euroopanlaajuinen kahden vuoden takuu. Kamerassa on guide, joka kertoo, mitä kuvausohjelmaa kannattaisi käyttää esim. sisätiloissa tai urheilijoita kuvattaessa. Tottakai myyjä osittain huijasi hinnassa, mutta tuo Olympuksen 6500 mAh:n tehoakku vaikuttaa aika pätevältä, niitä ei ensivilkaisulta löytynyt nettikaupastakaan. Nyt ei voi ainakaan selittää harvinaista kuvien ottoa kameran puutteella.

Tänään oli ankea paluu arkeen, kun molemmat suuntasivat tiensä koululle. Minä vielä kaiken ohessa yritän parannella matkalta saatua mahaflunssaa, joka on ollut jo sunnuntaista asti. Plääh.